Osien kovuutta mitattaessa jokainen tuntee kolme yleisesti käytettyä kovuuden esitystapaa, nimittäinBrinell-kovuus (HB), Rockwell-kovuus (HR) ja Vickers-kovuus (HV). Kuitenkin kahden ensimmäisen kovuuden kohdalla näet joskus muita kirjoitustapoja, kuten Brinell-kovuus on jaettu HBS- ja HBW-koviin, Rockwell-kovuus jaetaan HRA-, HRB-, HRC- jne. Mitä eroja on näiden eri kirjoitusmenetelmien välillä?
Katsotaanpa ensinBrinell-kovuus. Mittausperiaatteena on käyttää karkaistua teräskuulaa tai kovametallikuulaa, jonka halkaisija on D, puristamaan materiaalin pintaan vastaavalla testivoimalla F. Kun testivoimaa on ylläpidetty tietyn ajan, testivoima poistetaan ja jäännössyvennyksen keskihalkaisija d mitataan lukumikroskoopilla. Kovuusarvo ilmaistaan paineena pallomaisen kruunun sisennyksen pinta-alayksikköön. Todellinen mitta voidaan saada mittaamalla d-arvo ja etsimällä sitten taulukkoa kovuusarvon saamiseksi.
Ero HBS:n ja HBW:n välilläpiilee erilaisissa käytetyissä kuulapäämateriaaleissa. HBS edustaa Brinellin kovuusarvoa, joka on mitattu karkaistulla teräskuulasisäkkeellä, jota käytetään usein mittaamaan materiaaleja, joiden kovuusarvo on alle 450HBS. HBW edustaa Brinellin kovuusarvoa, joka mitataan kovametallisisäkkeellä, ja sitä käytetään materiaalien mittaamiseen, jonka kovuusarvo on 450–650 HBW. Eri kovuuden materiaaleille on valittava sopiva kuulapää, muuten mittaustulos voi olla epätarkka sisennyspallon muodonmuutoksen vuoksi.
Uusimmassa standardissa GB/T 231 on kuitenkin määrätty, että vain kovametallipallosisäkkeitä saa käyttää, ja Brinell-kovuussymboli on HBW. Sekä HB että HBS ovat vanhentuneita.
Brinell-kovuusmittausta käyttämällä se voi suuren jäännössyvennysalueen vuoksi heijastaa paremmin materiaalin keskimääräistä kovuutta ja mittaustiedot ovat vakaat, joten sillä voidaan mitata materiaaleja, joilla on suuri tai epätasainen rakenne (kuten valurauta). Brinell-kovuuden ja vetolujuuden välillä on tietty suhde, joten materiaalin lujuusarvo voidaan arvioida sen arvon perusteella. Brinell-kovuusmittauksen suuren sisennyksen vuoksi se ei sovellu valmiiden tuotteiden tai ohuiden metallilevyjen kovuuden mittaamiseen. Sitä käytetään pääasiassa raaka-aineiden tai puolivalmiiden tuotteiden, kuten valuraudan, ei--rautametallien (ei-rautametallien) ja matalamman kovuuden (kuten hehkutetun, normalisoidun ja karkaistun teräksen) kovuuden mittaamiseen.
KatsotaanpaRockwellin kovuus. Rockwellin kovuusmittauksessa käytetään timanttikartiota tai karkaistua teräskuulaa sisennyksenä. Koepaineen F vaikutuksesta sisennys painetaan materiaalin pintaan. Kun määritetty aika on ylläpidetty, päätestivoima poistetaan, alkuperäinen testivoima säilyy ja kovuusarvo lasketaan käyttämällä jäännössyvennyssyvyyden lisäystä. Varsinaisen mittauksen aikana Rockwell-kovuusarvo voidaan lukea suoraan testikoneen valitsimesta.
Ero HRA:n, HRB:n ja HRC:n välillä on käytetyn sisennys- ja testivoiman erossa. Katso lisätietoja alla olevasta taulukosta.
Itse asiassa Rockwellin kovuusasteikko ei ole jaettu vain A:hin, B:hen ja C:hen, vaan myös D:stä K:hen. On olemassa monia muita asteikkoja, jotka voidaan valita eri materiaalityyppien, kovuuden ja paksuuden mukaan. Katso lisätietoja GB/T 230 -standardista.(MID on huippuluokan cnc-tarkkuusosien prosessointiyritys Kiinassa. Yrityksellä on pitkälle kehitetyt laitteet, ammattimainen korkean tarkkuuden vaikeustason osien käsittely. Hyvä eri lääketieteen, ilmailun, robotiikan ja muiden teollisuudenalojen käsittelyssä, ja sillä on runsaasti kokemusta.)
Rockwellin kovuusmittauksen etuna on nopeus, yksinkertaisuus, pieni sisennys ja suuri kovuuden mittausalue. Sitä voidaan käyttää valmiiden tuotteiden tai ohuempien työkappaleiden mittaamiseen. Tietojen tarkkuus, vakaus ja toistettavuus eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä kuin Brinellin kovuus. Yleensä on tarpeen testata kolme pistettä näytepinnan eri osissa ja ottaa materiaalin Rockwell-kovuusarvoksi keskiarvo. Kovuusmittauksen tarkkuuden varmistamiseksi Rockwell-kovuus ei yleensä sovellu epätasaisen rakenteen omaavien materiaalien mittaamiseen.(文章来源:iMechanics机械)
